Redin Hemangiosarkooma

Neljä kuukautta operaatiosta. Edelleen Redi voi erittäin hyvin. Tosin sille on kesän aikana kertynyt painoa ja mietin onko sillä nyt kasvanut jotain sisälle tai kenties aiemmin todettu sydämen sivuääni alkanut kerryttämään nestettä. Nesteen kertymistä epäilin kyllä, koska mitään sydänoireita (yskimistä, väsymystä tms) ei ole ollut. Koska joka tapauksessa olisin vienyt sen sydämen ultraukseen tilanteen varmistamiseksi niin pyysin samalla että kontrolloidaan myös kasvaintilanne. Sain ajan eläinlääkärille, joka on erikoistunut sekä kardiologiaan että sisätauteihin. Hän on tuttu aiemman koirani sairauksien hoidosta ja arvostan hänen ammattitaitoa suuresti. Vaikka panikoin pari viikkoa ajanvarauksen kanssa niin tiesin, että hän ei suorilta käsin ala ehdottamaan eutanasiaa mutta ei toisaalta anna turhia toiveitakaan. 24.10. käynnillä todettiin että sydämen vasemman eteiskammioläpässä on rappeutumaa ja vajaatoimintaa, mutta sairaus luokitellaan lieväasteiseksi eikä lääkehoitoa ole vielä...

Tasan kolme kuukautta leikkauksesta. Nyt oli "luvattu" elinennusteaika tullut täyteen. Pelottaa miten pitkään onni jatkuu. Redi voi koko kesän upeasti ilman minkäänlaisia vaivoja. Kesällä elettiin kuin viimeistä päivää ja tehtiin paljon kaikkia Redin lempijuttuja: päivittäin pitkiä metsälenkkejä, mustikan syöntiä, sienien perässä hortoilua, uintia, vähän agilityäkin, käytiin tapaamassa Redin sukulaisia jne. Redi pitää edelleen laumansa pandaveljekset kurissa ja nuhteessa ja on se emäntänsäkin saanut vielä tiukemmin tassunsa alle. Vaikka ollaan niin onnekkaita, että tähän asti ollaan päästy, roikkuu viikatemies jossain taustalla kummittelemassa. Välillä kouraisee ajatus tulevasta. Kaikkihan loppuu aikanaan, mutta tässä taudissa se aika tulee ennemmin kuin myöhemmin.

Kävimme syöpälääkärin konsultaatiokäynnillä. Yleistutkimuksessa Redi todettiin reippaaksi ja kaikki oli ok. Sydämessä kuului sivuääni 2/6, joka on kuulunut jo yli vuoden. Verikokeet olivat ok ja leikkaushaava hyvin parantunut. Lääkäri kertoi sytostaattihoidoista ja totesimme, että jätämme sen hoidon ottamatta. Yhtenä vaihtoehtona kuulimme nk. metronomisesta hoidosta (Leukran ja Metacam), jonka tarkoitus on ehkäistä verisuonten muodostuminen. Tämä hoito toteutetaan kotona annettavilla tableteilla. Muita hoitoja ei ollut tarjolla. Sain mukaani reseptit ja kävinkin tabletin apteekista hakemassa. Lääkehoito oli tarkoitus antaa tyhjään mahaa, joten odottaisimme seuraavaan aamuun. Jostain syystä Redillä oli sinä yönä maha kipeänä ja se ravasi ulkona. Käytännössä istuin sen kanssa lähes koko kesäyön ulkona ja mietin mitä hemmettiä niiden tablettien kanssa tehdään. Redi oli koko leikkauksen jälkeisen ajan voinut älyttömän hyvin ilman minkäänlaista lääkitystä, ihan kuin kolme vuotta nuorempan...

Patologin tuloksia jouduimme odottamaan lähes koko sen kaksi viikkoa, joka etukäteen oli arvioitukin. 4.7.2017 oli varattu tikkienpoistoa ja kontrolliverikokeita varten eläinlääkäriaika omalle lääkärillemme ja kun saavuimme vastaanotolle näin heti oman tutun lääkärin ilmeestä, että tulos oli jo tullut ja että huonoja uutisia olisi luvassa. Kyseessä oli pelätty hemangiosarkooma. Ei parantumismahdollisuutta. Elinennuste pelkällä leikkauksella pernan hemangiosarkoomassa on 2-3 kuukautta, jos etäpesäkkeitä ei ole ollut leikkaushetkellä. Redillähän niitä ei näkynyt, joten tuo 2-3 kuukautta oli paras mitä meille sillä hetkellä voitiin luvata :( Jos otettaisiin systostaattihoito, olisi ennusteena noin 4-6 kuukautta. Heti tuntui siltä, että jätämme sytostaatit kokeilematta, koska tiedän millaisia sivuoireita ne ihmisillekin voivat aiheuttaa. Sanotaan, että koirat kestävät ne paremmin, mutta mistä me voidaan tietää miten huonoa oloa ne oikeasti niille voivat aiheuttaa? Solunsalpaajat...

Redi oli leikkauksen jälkeen suht' pian heräillyt ja jo aamuyöstä halunnut käydä ulkona pissalla. Kotiinhaku oli sovittu illaksi ja kun Redi illalla kotiutui niin se oli kuitenkin vielä ihan tolkku pois, varmaankin myös voimakkaista lääkkeistä johtuen. Ehdin jo huolestua, kun se ei juurikaan liikahtanut, ei juonut tms. En voi sanoin kuvailla miltä tuntui kun se aamulla yhtäkkiä nousi sängynviereen pussailemaan <3 Toipuminen sen jälkeen tapahtui tosi vauhdikkaasti. Uskomatonta! Sen jälkeen jäätiin jännittämään patologin lausuntoa kasvaimesta.

Redi oli sairastuessaan 8,5-vuotias. Se on aina ollut todella terve, ainoastaan anaalirauhaset vaivasivat sitä ajoittain ja ne leikattiin pois keväällä 2016. Redi myös sterilisoitiin noin kolmevuotiaana, kun sille tuli valeraskauksia ja perheen muut koirat olivat iäkkäitä uroksia, joista leikkaamaton Patu alkoi voimakkaasti oireilemaan eturauhastaan Redin juoksujen aikoihin. Syksyllä 2016 Redi tuntui välillä hieman väsyneemmältä kuin ennen, mutta ajattelin että sen johtuvan "aikuistumisesta" tms. Sen paino nousi myös, mutta sitäkään en ihmeemmin kummastellut, kun liikunta oli jäänyt töideni vuoksi vähemmälle ja toisaalta kotitoimistolla työskennellessäni huomasin antavani Redille herkkupaloja tihenevään tahtiin. Minulla oli vakaa aikomus, että vuosi 2017 tulee olemaan Redille vielä viimeinen ja paria aiempaa vuotta aktiivisempi agilityvuosi. Pistetään emäntä ja koira parempaan kuntoon ja "käydään" hankkimassa viimeinen valioitumisesta puuttuva agility-serti! Toisi...