Kesäkuu 21.6.2017
Redi oli sairastuessaan 8,5-vuotias. Se on aina ollut todella terve, ainoastaan anaalirauhaset vaivasivat sitä ajoittain ja ne leikattiin pois keväällä 2016. Redi myös sterilisoitiin noin kolmevuotiaana, kun sille tuli valeraskauksia ja perheen muut koirat olivat iäkkäitä uroksia, joista leikkaamaton Patu alkoi voimakkaasti oireilemaan eturauhastaan Redin juoksujen aikoihin.
Syksyllä 2016 Redi tuntui välillä hieman väsyneemmältä kuin ennen, mutta ajattelin että sen johtuvan "aikuistumisesta" tms. Sen paino nousi myös, mutta sitäkään en ihmeemmin kummastellut, kun liikunta oli jäänyt töideni vuoksi vähemmälle ja toisaalta kotitoimistolla työskennellessäni huomasin antavani Redille herkkupaloja tihenevään tahtiin. Minulla oli vakaa aikomus, että vuosi 2017 tulee olemaan Redille vielä viimeinen ja paria aiempaa vuotta aktiivisempi agilityvuosi. Pistetään emäntä ja koira parempaan kuntoon ja "käydään" hankkimassa viimeinen valioitumisesta puuttuva agility-serti! Toisin kuitenkin kävi, kun heti tammikuusta lähtien työjuttuihin iski turbulenssi ja paiskin töitä viikonloppuja myöden niin, että ensimmäinen vapaapäivä koitti vasta kesäkuussa. Kesäkuussa Redi jätti ensimmäistä kertaa sitten pentuaikansa pari kertaa ruoan syömättä, mikä oli todella outoa ja sille poikkeavaa. Seuraavana päivänä se söi taas hyvin ja mietin josko sillä olisi jotain närästysongelmia.
Keskiviikkona 21.6.2017 varasin ajan oman paikkakunnan Evidensiaan. Sain aamulla valmiiksi viimeisen tekeillä olleen työjutun ja pistin miehelle viestin "Illaksi kuohuvaa, huomenna eka vapaa viiteen kuukauteen". Juhlamielellä Redin kanssa pikaisesti lääkäriin hakemaan närästyslääkkeet. Tai niin siis luulin. Ell Tarun tunnustellessa Redin vatsaa se aristeli kovasti. Ultrassa näkyi jokin epämääräinen massa pernan paikkeilla ja asia varmistui röntgenissä. Maailma romahti...Lähdettiin saman tien Evidensian Tammiston päivystykseen tarkempiin tutkimuksiin. Alustavasti sinne varattiin puhelimitse Redille leikkausaika kasvaimen poistoa varten seuraavalle päivälle, mikäli kasvain näyttäisi tarkemmissa tutkimuksissa sellaiselta, että sitä voitaisiin yrittää poistaa. Tammistossa diagnoosi synkistyi entisestään - pernassa olevasta massasta ei tiedetty onko se kiinni myös muissa elimissä ja selviäisikö Redi leikkauksesta. Vatsaonteloon oli tihkunut runsaasti verta. Eläinlääkäri antoi vaihtoehdoksi eutanasian tai leikkausyrityksen. Kotiinlähtö ja tilanteen seuraaminen ei ollut vaihtoehtona. Lääkäri painotti kovasti, että vaikka koira selviäisi leikkauksesta niin kolme viidestä pernan kasvaimista on pahalaatuisia ja hän tuntui ajattelevan, että eutanasia olisi parempi vaihtoehto. Käsittämätön ja painajaismainen tilanne :( Päätin että leikkaukseen lähdetään. Jos muissa elimissä näkyisi kasvaimia niin Rediä ei enää herätettäisi.
Redi jäi operoitavaksi ja me lähdettiin kotiin odottamaan soittoa. Pisimmät tunnit ikinä. Illalla kymmenen aikoihin vihdoin tuli tieto, että Redi oli ensinnäkin selvinnyt hienosti leikkauksesta, kasvain oli ollut vain pernassa kiinni ja se oli saatu kokonaan pois. Myös perna oli poistettu. Silmämääräisesti kaikki muut elimet olivat puhtaat! Redi jäi vielä vuorokaudeksi tarkkailuun.
Syksyllä 2016 Redi tuntui välillä hieman väsyneemmältä kuin ennen, mutta ajattelin että sen johtuvan "aikuistumisesta" tms. Sen paino nousi myös, mutta sitäkään en ihmeemmin kummastellut, kun liikunta oli jäänyt töideni vuoksi vähemmälle ja toisaalta kotitoimistolla työskennellessäni huomasin antavani Redille herkkupaloja tihenevään tahtiin. Minulla oli vakaa aikomus, että vuosi 2017 tulee olemaan Redille vielä viimeinen ja paria aiempaa vuotta aktiivisempi agilityvuosi. Pistetään emäntä ja koira parempaan kuntoon ja "käydään" hankkimassa viimeinen valioitumisesta puuttuva agility-serti! Toisin kuitenkin kävi, kun heti tammikuusta lähtien työjuttuihin iski turbulenssi ja paiskin töitä viikonloppuja myöden niin, että ensimmäinen vapaapäivä koitti vasta kesäkuussa. Kesäkuussa Redi jätti ensimmäistä kertaa sitten pentuaikansa pari kertaa ruoan syömättä, mikä oli todella outoa ja sille poikkeavaa. Seuraavana päivänä se söi taas hyvin ja mietin josko sillä olisi jotain närästysongelmia.
Keskiviikkona 21.6.2017 varasin ajan oman paikkakunnan Evidensiaan. Sain aamulla valmiiksi viimeisen tekeillä olleen työjutun ja pistin miehelle viestin "Illaksi kuohuvaa, huomenna eka vapaa viiteen kuukauteen". Juhlamielellä Redin kanssa pikaisesti lääkäriin hakemaan närästyslääkkeet. Tai niin siis luulin. Ell Tarun tunnustellessa Redin vatsaa se aristeli kovasti. Ultrassa näkyi jokin epämääräinen massa pernan paikkeilla ja asia varmistui röntgenissä. Maailma romahti...Lähdettiin saman tien Evidensian Tammiston päivystykseen tarkempiin tutkimuksiin. Alustavasti sinne varattiin puhelimitse Redille leikkausaika kasvaimen poistoa varten seuraavalle päivälle, mikäli kasvain näyttäisi tarkemmissa tutkimuksissa sellaiselta, että sitä voitaisiin yrittää poistaa. Tammistossa diagnoosi synkistyi entisestään - pernassa olevasta massasta ei tiedetty onko se kiinni myös muissa elimissä ja selviäisikö Redi leikkauksesta. Vatsaonteloon oli tihkunut runsaasti verta. Eläinlääkäri antoi vaihtoehdoksi eutanasian tai leikkausyrityksen. Kotiinlähtö ja tilanteen seuraaminen ei ollut vaihtoehtona. Lääkäri painotti kovasti, että vaikka koira selviäisi leikkauksesta niin kolme viidestä pernan kasvaimista on pahalaatuisia ja hän tuntui ajattelevan, että eutanasia olisi parempi vaihtoehto. Käsittämätön ja painajaismainen tilanne :( Päätin että leikkaukseen lähdetään. Jos muissa elimissä näkyisi kasvaimia niin Rediä ei enää herätettäisi.
Redi jäi operoitavaksi ja me lähdettiin kotiin odottamaan soittoa. Pisimmät tunnit ikinä. Illalla kymmenen aikoihin vihdoin tuli tieto, että Redi oli ensinnäkin selvinnyt hienosti leikkauksesta, kasvain oli ollut vain pernassa kiinni ja se oli saatu kokonaan pois. Myös perna oli poistettu. Silmämääräisesti kaikki muut elimet olivat puhtaat! Redi jäi vielä vuorokaudeksi tarkkailuun.
Kommentit
Lähetä kommentti